Elämän kultalankaa

Mistä näitä tuulia riittää? Eikö nämä lopu koskaan? Pikkuhiljaa alkaa harmittaa, kun ulos mennessään saa kiireen vilkkaa palata tupaan takasin hakemaan toppatakkia ja pipoa. Muuten ei tarkene.

En juuri muista aikaisemmin koko kevään jatkuvaa pohjoisen puolen raakaa tuulta. Yöllä on usein ollut hallaa tai melkein ainakin. Viime yönä kasvihuoneen lämpö on matalimmilleen mennyt  juuri nollaan. Olen uskollisesti peittänyt siellä kaikki moninkertaisella suojaharsolla.

Oma vähtinsä siinä on, mutta helpompaa kuitenkin, kun käydä ehtoo ehtoon perästä sytyttämässä sinne tuikkuja. Periksi en viitsi antaa.

Maaliskuulla ämpäreihin istuttamani varhaisperunat ovat nupulla. Ne ehtivät kasvaa liki kuukauden pituisen talvireissun aikana liikaa vartta, kun olivat tuvassa.  Nyt on ulkoilu tehnyt niille hyvää ja uskon saavani uudet potut kesäkuun eka viikolla ? ehkä.

Vanhemmat kärhöt rupeavat kohtsillään kukkimaan ja viime kesän elvytetyistäkin muutama on säilynyt talven yli hengissä. Tämän kesän trendini on kuitenkin yhä enenevässä määrin yrtit. Ostin uusia montaa sorttia, jos vaikka en osaa niitä kaikkia käyttääkään, niin niistä tuleva tuoksu on  mieluisa. Harmikseni oli vanhoista kuollut laventeli ja sitruunamelissakin, mutta uudet on tilalla, ei ne pienet alut niin hirveitä maksaneet.

Kesäkukkasten suhteen olen ollut tuiki maltillinen. Pihassa on vain orvokkeja monivuotisten istutusten lisäksi. Kaikilla kukkasilla on niin tulenpalava kiire kukoistamaan, aivan hirvittää, jääkö mitään kaunistusta enää kesäkuun puolella, paitsi tietysti voikukkia!  Niitä kasvaa kylvämättä ja hoitamatta. Samaa sitkeyttä osoittaa vuohenkello, koiranputki ja rönsyleinikki, mutta auta armias, jos niitä alkaisi ruveta viljelemään, niin mitenköhän kävisi?  Pitäisikö uhallakin koettaa?

Pasuunakukistani toisen vei surma ja toinen selvisi talvestaan. Eilen vaihdoin pasuunalleni kodiksi 200 litran saavin, kun entinen satalitrainen oli täynnä juuripaakkua. Odotan mielenkiinnolla aikanaan sen kukintaa. Tämä pasuunakukkani on vaaleanpunainen, se kuollut oli keltainen ja nyt luin jostakin ja näin hienon kuvan, että on myös upea tummanpunainen pasuunakukka. Tietysti sellainen pitäisi saada.

Parissakymmenessä linnunpöntössä asutaan. Kovasti niissä onkin ollut elämää tappeluja myöten. Kirjosiepot ja sinitiaiset ottavat yhteen tosissaan. Toissapäivänä orava kävi tyhjentämässä pöntöstä talitiaisen pesän. Yksi muna oli vielä ehjänä maassa. En ole aiemmin talitintin munaa nähnytkään. Ihmeen pieni, vaalea, vaaleanruskeine pikku pilkkuineen. Ikävää tintille, kun joutuu aloittamaan koko pesinnän alusta, vaan minkäs teen oravalle.

Lintujen pesänrakennusmateriaaliksi heitin pihaan muutamiin kohtiin lampaanvillaa, jota yllättäen löysin jemmastani. Olin unohtanut kokonaisen säkillisen villaa kehräämöön viemättä. Nyt en keksi, mitä sille teen, paitsi jakelen linnuille! Hyvin näyttää kelpaavan.

Vaikka on toukokuun puoliväli, niin käki on kukkunut jo pari viikkoa. Viime pyhänä pääskyset tulivat kohentamaan vanhaa pesäänsä. Niitä oli kolme ja niille tuli tappelu. Nyttemmin näkyy enää kaksi, ilmeisesti ajoivat kolmannen pyörän tiehensä. Olisin minä senkin huolinut, jospa tulisi vajan toiseen päähän asumaan etsittyään ensin puolison itselleen.

Omaa huvia on tarjonnut myös naapuritalon piipun päässä hääräävät naakat. Pesää rakentavat, mutta jos sen saavat tehdyksi, ei talon uuniin vähään aikaan sytytetä valkeaa. Työläs homma on naakan pesää purkaa, on kuulemma napakasti rakennettu. Uskon kyllä, että naapuri on huomannut naakkojen touhut.

Nyt jos tulisi pari lämmintä päivää, niin tuomi olisi kukassa heti, samoin kielot ja pihlaja. Eikä pitkään tarvitse odottaa sireenin kukintaakaan. Jään niitä lämpimiä odottelemaan.