Elämän kultalankaa

Aurinkoisia keväthankia ei voita mikään. Siis ei hiihtäjän näkökulmasta ainakaan. Laskin juuri pikaisesti, että vuodesta 1984 on talviliikunta kuulunut tiiviisti talvilomien ohjelmaani. Laskettelua ja hiihtoa, joiden tasapainottelu on vaihdellut milloin mihinkin suuntaan.

Nyt alkaa hiihtäminen viedä voiton rinteistä, mutta taas vuorottelen luisteluhiihdon ja perinteisen kanssa. Päättäminen on aina vaikeaa, kun valitsen perinteiset sukset matkan tekoon, huomaan ladulla kaipaavani luistelusuksia ja päinvastoin. Juuri näin kävi toissapäivänäkin.

Ladulla olen ruvennut hidastelemaan tai hidastumaan. Näen nykyään ympäristöä paremmin, eikä sykemittarin kello ole enää piippailemassa ylitettyjä tai alitettuja sykerajoja.  Kuulen lintusten sirkutukset. Kuulen joen virtapaikkojen kohinan ja pikkuojien vuolaimpien kohtien lirinät. Ne ovat kevään suloisia luonnon ääniä.

On aikaa havaita monenmoiset muutkin metsässä liikkujat. Linnut, jänikset, oravat, ketut ovat jättäneet jälkensä puhtaalle hangelle.

Tunturissa on yhä tykkyä puissa. Se on kaunista. Soukat kuuset ovat kylläkin lujilla pystyäkseen pitämään latvansa ehjänä raskaiden lumien alla ja hiihtäjä saa varoa, ettei oksilta putoillut lumikokkare joutuessaan suksen alle, aiheuta kuperkeikkaa. Kaikki silmään osuvat luonnon lumitaideteokset pitää kuvata, joskaan tamppaamaan takaisinpäin en lähde, jos satun viilettämään kuvauskohteen ohi.

Yksin on hyvä hiihtää, silloin ajatukset rönsyilevät vapaina laidasta laitaan. Hyvässä seurassa on myös hyvä hiihtää, silloin on ihanaa jakaa reissun kokemuksia. Nyt on ollut onni tehdä hiihtolenkkejä parhaassa seurassa. Muistan vuosia jo haaveilleeni, milloin saan ladulle kaveriksi pojanpoikani. Nyt haaveesta on tullut totta. Joululoman aikana aloitettiin yhdessä tiiviimpi hiihtoharjoittelu, joka tuotti tulosta. Porkkanoiden asettaminen on antanut nuorisolle intoa ja puhtia lisää.

Edellisviikolla valittiin kuusivuotiaan Samin kanssa joka päivälle eri latu. Uudenlaiset maisemat antavat oman lisäsäväyksen hiihtoon. Reppuun pakattiin termoksellinen höyryävän kuumaa kaakaota ja ruisvoileivät ja makkaranpätkät. Oli tärkeää löytää sopiva taukopaikka ja tehdä tuli. Suksien voitelusta piti pappa huolen. Varsinkin lapselle oli tärkeää saada sukset toimiviksi. Hiihtointo hukkuu äkkiä, jos suksi lipsuu ylettömästi tahi ei luista lainkaan. Pito ja luisto kohdilleen, siinä papalle vaatimukset.

Tottakai pikkuveljen uho ja into hiihtämisestään sai isommankin veljen ladulle näyttämään, että siellä osataan myös hiihtotaito. Viikon huipentuma oli, kun oltiin koko porukalla hiihtämässä. Ahmatuvan reissu tehtiin ja kilometrejä kertyi ruhtinaallisesti 12.5! Se on varsinaisesti vasta ensimmäistä talvea hiihtäville pikkumiehille huippu suoritus! Josta kolminkertainen hurraa-huuto: Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Tunnen suunnatonta mielihyvää sydämessäni. Myös perässä hiihtäessäni nautin, kun edestä kuuluu hyräilyä. Olkoonkin, että ne parit sanat, jotka laulusta erotan?veri kiertää?veri kiertää.. ovat rajua tekstiä. Saattaa olla, että biisi on Samin omatekemä, niin vahva tekstiltään se on, mutta melodia on huomattavasti sanoja lempeämpi.

Poikien kesken on tiukkaa kisaa, kumpi saa olla ekana ladulla.  Harmi, ettei kaksi voi olla yhtä aikaa ekana. Tai ehkäpä pian voi, sillä Juhaa kiinnostaa luisteluhiihtäminen. Se on tosiasia, että harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.

Koko aikaa ei tietenkään hiihdetä. Yöpakkaset ovat huolehtineet siitä, ettei ennen kymmentä viitsi ladulle kiirehtiä. Pakkasia on ollut aina ?24 asteeseen saakka, mutta nopeaan ilma lauhtuu. Iltapäivällä on jo liki nollaa.

Viikolla rakennettiin mökin pihaan hurraamo! Idea oli Samin. Hän tahtoi esittää kutsuvieraille itse valmistamansa dinonäytelmän ja siksi oli tarpeen rakentaa tuo hurraamo.

Korkeaksi valliksi aurattu lumikinos muotoiltiin neljäksi penkkiriviksi, jonne taaimmalle reunalle kaivettiin lumen alta jouluna jäädytetyt jäälyhdyt. Hurraamosta tuli upea, mutta hieno oli dinoesityskin, jossa esiintyvä taiteilija otti yleisönsä vakuuttavalla tavalla. Jopa isoveli Juha innostui hitusen dinomaailmasta.

Talviloma on oiva sekoitus liikuntaa ja kultturia.