Elämän kultalankaa

 Hurja, miten nopeasti syksy on mennyt ja koko tämä vuosi. Tänään aukesi jo joulukuun eka päivä.

Joulukalentereita on huusholliin ilmestynyt kolmittain. Kaksi oikein ostettuna ja yksi mainospala postista. Ei niissä missään mitään syötävää ole, tyhjiä luukkuja vain.

Enää kaksikymmentäkolme yötä jouluun. Yhdessä hujauksessa nuo päivät vilahtavat.

Himmelin sain rakennettua. Se roikkuu tuvan laipiosta. Himmelistäni tuli kaksiosainen, jossa on roikkujia kaikkiaan 38 kappaletta. Ihan jouluisen näköinen liikkuessaan aavistuksen ilmavirran mukana. Toki haen ullakolta vanhankin himmelin jouluksi framille.

Lauantaina punoin pihalle kesällisen säleaidanteen päälle katajaköynnöksen, johon kiinnitin valoverkon. SE valaise meidän pimeää pihaa kivasti. Vaikka ajattelin sytyttää siihen jouluvalot vasta itsenäisyyspäivältä, jätin ne kuitenkin heti palamaan.

Havupalloja varten kuljin sähkölinjan alla napsien sieltä männynoksia vielä muutamaa havupalloa varten. Ne odottavat yhä tekijää. Välissä on pitänyt puuhastella muuta.

Pihan lintujen määrä on valtava. Mitään harvinaisuuksia en ole huomannut, mutta tali- ja sinitiaisten määrä on iso, samoin pikkuvarpusia valtavasti, sekä mustarastaita. Meidän kaksi pientä lintulautaa näyttivät käyvän pieniksi noin isolle lintumäärälle, joten Hessu rakensi eilen uuden. Siitä tuli komea, kaksikerroksinen, osittain pleksiseinäinen torni.  Minun pitäisi suojata puuosat tänään, ettei koko komeus heti lahoaisi. Toivottavasti se toimii. Idea löytyi blogista!

Mutta mikä parasta ? liikunta alkaa maistua hiljaiselon jälkeen. Innostuksen ja puhdin löysin tällä kertaa blogista senkin. Syksyllä en aloittanut kansalaisopiston, enkä muutakaan liikuntaa. Muutamia kertoja käynyt vain lenkkeilemässä, kuitenkin jossain syvällä on koko ajan muhinut pienoinen ajatus säännöllisempään liikuntaan. Alkuun pääseminen on ollut harvinaisen nihkeää, sillä omien juttujen kirjoittaminen on niin paljon kiinnostavampaa tällä erää. Asiat pitäisi vain sovitta yhteen eli tehdä itselleen lukujärjestys.

En vedä pipoa kuitenkaan tiukalle, jos ei huvita , niin sitten ei.