Elämän kultalankaa

Toissayönä satoi lumen ja viime yönä vähän lisää. Saatiin tänne jo toinen talvi. Pitkin eilisen päivää vedin saappaita jalkaan  ja kipaisin pihalle ottamaan kuvia. Joulukorttien teko on kuvanetsimisen vaiheessa ja mielelläni tietenkin laittaisin joulukorttiin talvisen kuvan. Vihreä maa ja paljaat kuusen oksat ei kovin jouluiselta vaikuta. Kuvia voi katsoa täältä. 

Kasvihuoneeseenkin piti käydä vilkaisemassa. Sinne tulee jotenkin hienon mystinen valo, kun muovin päällä on lumikerros.  Kuvasin ja kuvasin, siihen en näytä kyllästyvän lainkaan. Saksin tupaan tuliaisiksi viimeisiä yrttejä. Sitruunamelissaa, rosmariinia ja basilikaa. Enkä malttanut jättää rauhaan laventeliakaan.

Pistin suosikkiyrttejä pakkaseen, josko joskus käyttäisi teen mausteeksi. Tuoksut on ainakin aromikkaat.

Innokkaasti kiipesin sitten vinttihuoneeseen tarkistamaan pasuunakukkien voinnin ja totesin, että hyvin jaksavat. Pienempi on vielä lehdessä. Lämpimään ottamistani amarylliksista ainakin pari on alkanut työntää uutta kukkavartta. Niitä on mukava seurata, miten kukinta osuu joulun kieppeille vai osuuko?

Päivällä huomasin, että pihassa on oudosti hiljentynyt. Linnut ovat lähteneet etsimään muualta syötävää, kun meidän lintulaudat ovat vielä tyhjinä vajassa. Ihan pelästyin, olenko niin pahasti myöhässä. Illalla täytyi lähteä ostamaan auringonkukansimeniä ja täyttää pimeällä lintulaudat. Toivottavasti pihan siivekkäät tulevat takaisin.

Tuli yllätys! Minulle tuotiin kotiin asti lahjaksi Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirin joululehti siihen kirjoittamani pikku joulurunon takia. Hieno homma. Joka vuosi pitemmän aikaa olen lehden ostanut. Mainosten takia on vaan paisunut tavattoman paksuksi.

Ei runoni mikään uusi hengentuote ollut, parin talven takainen ja kotisivuiltani sen lehdelle annoin.