Elämän kultalankaa

On muistanut sataa. Jos tätä menoa jatkuu, niin pihassa pitää ruveta kulkemaan räpylät jalassa, ettei uppoa märkään sammaleeseen nilkooja myöten.

Eilen kuivan aikana ehdin käydä hakemassa pari muovikassillista männynoksia. Suunnittelen tehdä pihan piristykseksi taas männynhavupallot, kuten edellisinäkin vuosina. Nyt työ on helppo ja nopea, kun viime keväänä olin viitseliäs, kun poistin palloista havut ja säilytin pohjat. Juuri pohjia kanaverkosta pallon muotoon vääntäessä menee kummasti aikaa.

Kaksi palloa on valmiina ja puolikas päälle. Pitää hakea lisää mäntyä. Miksiköhän rupesin juuri männynhavuista askartelemaan? Mene ja tiedä, sillä kuusenhavuista lopputulos on ehkä kauniimpi. Mene ja tiedä!

Vaiko sittenkin kataja olisi kaikista kaunein havupalloksi ja kransseihin?

Toissapäivänä pyöräilin. Katselin pitkin aamua taivaalle pohtien tuleeko pian vettä vai ei. Puolen päivän aikaan  näytti kauniilta, joten tuumasin pyöräillä kympin lenkin ajatuksena piipahtaa tuttujen mökkiä katsomassa etäämmällä pikkujärven rannalla. Ei minulla mitään varmuutta ollut, mahtaako isäntäväkeä olla mökillään tähän aikaan. Ajatus oli vain pyöräillä ja joku päämäärä oli hyvä asettaa.

Kamera sujahti taskuun ja kännykkäkin. Osaan ottaa molemmat mukaan.

Metsätietä on mukavaa pyöräillä. Päivä on kuitenkin suhteellisen pimeä ? ei kuulu lintujen laulua. Sen sijaan tien molemmin puolin virtaa vesi solinalla ja kohinalla. Sen ääni on kaunista kuultavaa muuten hiljaisessa metsässä.

Tie on maastoltaan hyvin vaihtelevaa. Ylämäkiä en viitsi polkea ja alamäissä on pakko jarrutella, ettei joku kivi pyörän alla antaisi lentoja. Niistä on kokemusta, kun yhtenä työpäivän aamuna olen ilmeisesti lentänyt ohjaustangon yli, joten olen tullut  varovaiseksi. Silloin meni silmälasit rikki ja naama verille. Pyöräkin vinksin vonksin ja minulle kunnon tälli päähän.

Nyt ajoin varovasti.

Löysin mökin. Jätin pyörän kauemmaksi ja kävelin pihaan. Valitettavasti mökki oli tyhjääkin tyhjempi. Kaikesta huomasi, että se oli laitettu talviteloilleen. Sitä paitsi se oli väärä mökki!

Kävelin rantaan ja katsoin järveä yrittäen hahmottaa, missä etsimäni mökki on.

Palasin tielle ja päätin vilkaista seuraavan tien päässä olevan mökin. Tämä tie ei ollut pyöräilykelpoinen, vaan pikemminkin polku, niinpä lähdin kävellen.

Luoja, miten märkää metsä oli! Maastokengän varsi tahtoi jäädä matalaksi. Pahimmissa kohtaa hypin mättäältä mättäälle ja vilkuilin välillä taakseni. Se puuttuisi, että eksyisin jälleen! Tiedän olevani hyvä eksymään ja siksi pidin varani seuraamalla tarkoin, mitä polkua kuljen. Ei riittänyt, että vettä oli maassa, sitä alkoi tulla taivaaltakin.

Mökkejä löytyi, mutta ei etsimääni. Tulin lopulta tulokseen, että olen väärän järven rantamaastossa.

Kotona etsin kartan ja tutkin reittini paremmin.  Kyllä järvi oli oikea, mutta minä sen väärällä puolella. Kuitenkin kelpo suoritus, etten eksynyt. Olisinpa vaan tutustunut karttaa ennen lähtöäni, mutta parempi myöhään, kuin vieläkin myöhempään.