Elämän kultalankaa

Eilinen oli mitä kauneinta marraskuuta. Aurinko mollotti täysillä koko päivän. Aamuhärmän sulettua alkoi ilma lämmetä nopeasti. Vaikka moni yö on jo ollut pakkasyö, ei lumesta ole vielä tietoa.

Eivät suinkaan kaikki suunnitelmani ole toteutuneet, mitä keväällä listasin. Hiukan harmittaa, että liiterissä on edelleen metri puun kaarnaa, tuohta ja muuta kariketta, mitä klapeista varisee. Mutta sen kaivaminen on vaarallista ilman kunnollista maskia. Silmillekin pitäisi olla suoja. Myyräkuume on sen verran vaarallinen tauti, että sen pelossa olen jättänyt liiterin pohjan toistaiseksi tyhjentämättä. Muutama pitkä halkokin sieltä yhä löytyy ja pari mottia kokosin takaseinälle tervashalkoja. En keksi mitään käyttöä niille! Uuniin niitä ei kuulemma saa laittaa, joten en ole metrisiä tervaksia pätkinytkään. Pitää varmaan rakentaa miilu, että pääsee niistä eroon. Mutta mitä tehdä sitten tervan kanssa? Eihän suksen pohjiakaan enää tervata.

Puutarhan ja kasvihuoneen syyskuntoon laittaminen kesti päiviä. Yhtämittaiset rajut vesisateet katkaisivat haravoinnin, kun pääsin alkuun. Tietenkään en heti sateen jälkeen käynnistynyt uudestaan. Onneksi ei mitkään kiireet pukkaa päälle, ei ole tarvis tehdä sitä, mikä ei huvita. Tämä on eläkeläisen arjen parasta antia.

Pasuunakukat asuvat yläkerran huoneessa. Siellä olivat niiden seurana myös amarylliksen mukulat. Kalenteriin olen merkannut joka kuukaudelle muistutuksen käydä kukkasia katsomassa ja kastelemassa, jos on tarpeen.

Toissa viikolla toin amaryllikset alakertaan lämpimään ja valoon. Vaihdoin niille mullat ja sopottelin samalla toiveita kukinnasta! Ohjeessani luki, että näin pitää tehdä kahdeksan viikkoa ennen joulua, jos mieli ne saada jouluksi kukkaan. Viime vuoden ajoitus meni liki kuukaudella myöhään.

Kaikille kärhöille olen löytänyt paikat. Osan jätin kasvihuoneeseen talvehtimaan ja siirrän keväällä ulos. muutaman istutin ulos kokeillakseni niin talven kestävyyttä. Kaikki olen peitellyt hyvin.

Pitkästä aikaa istutin myös liki sata sipulikukkien mukulaa. En itse niin paljoa raaskinut ostaa ? sain lahjaksi. Niille ei ollut lainkaan vaikeaa löytää kasvupaikkoja.  Päivittäin pitää käydä tarkistamassa, etteivät mustarastaat ole kopsuttaneet niitä paljaiksi. Yllättävän paljon on mustarastaita .  Jäävät varmasti talvehtimaan.

Kohta pitää aloittaa lintujen talviruokinta. Tiaiset käyvät jo ikkunalaudalla koputtelemassa ikkunaan, eikö ruokaa tule! Luin jostain lehdestä, että ruokinta kannattaa aloittaa vasta maan jäädyttyä pakkasten tullessa. No, nyt rupeaa olemaan se aika.

Naapurilta sain vinkin upeasta luontopäiväkirjasta. Olen ruvennut vierailemaan niillä sivuilla ahkeraan upeiden lintukuvien, kuin myös muiden luontokuvien takia. Kurkistakaapa vaikka! Pääsette Värriön sivuille klikkaamalla tästä.

Ei syksy minua masenna. Kun ajattelen eilistä päivää, niin tuskin kauniimpaa voisi olla. Nyt tietenkin iloiset värit  puuttuvat luonnosta, kun ruskea voittaa, mutta muuten syksy on OK. Kaikki pullotuikut ovat puutarhassa pienimmän omenapuun oksille. Pyhäinpäivän aattona sytytin eka kertaa tuikutkin. Niistä tulee valoa pimeään iltaan todella kauniisti. Liian harvoin tulee vain sytytettyä niitä. Sain myös uusia tuikkupulloja ja lisää on kuulemma luvassa.

Mutta aina ja alleviivattuna aina pihatöiden ja lenkkeilyn päätteeksi on mukavaa paneutua kirjoittamaan blogia. Se juttu on vienyt minut. On kiva yrittää keksiä jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa. Aina siinä ei tietenkään onnistu, mutta ilo onkin sitä suurempi, kun huomaa saaneensa kommentteja. Blogiverkosto on valtava. Jostain luin, että saattaisi olla Suomessakin noin 70 000 blogia! Ihmiset kirjoittavat ja voi hyvä tavaton, miten hienoja kirjoituksia. Olen vallan äimän käkenä.

Omat blogini siis tämä ja Pollen saappaat ovat erilaiset, siksikin koetan pitää ne molemmat hengissä. Otan näiltä sivuilta musiikkia pois saadakseni kirjoitustilaa, enkä liitä kuvia. Näin voin hiukan jatkaa.

Nyt jos koskaan on hyvä aloittaa , ketä yhtään kiinnostaa, vironkielen opiskelu. Siitä on meneillään vasta neljäs oppitunti täällä. Minä olen innokas oppilas, sillä juuri kielioppi on suurin puutteeni omassa kielitaidossani. Olen aivan Viron lumoissa, sekä kielen että maan. Toki monenlaisia harrastuksia on hyvä olla ja vuosien myötä ne näyttävät muuttuvan. Tulee uusia ja jää unhoon entisiä. That´s life!