Elämän kultalankaa

Nyt se on toden teolla alkanut ? pasuunakukan ulkoilutus. En millään raaski jättää sitä pakkasen kynsiin, vaan raahaan aamua iltaa lumikolan päällä autoremonttitalliin yöksi ja ulos päiväksi. Siinä on latvus täynnä kukkanuppuja, tuskin ehtii kumminkaan saada niitä auki. Toisin sen sisälle tupaankin, muttei taida sopia ovesta.

Kasvihuoneessa ovat viinirypäleet kypsyneet. Ne pitää syödä kiireen vilkkaa, etteivät homehdu. Kyllä ne ovat makoisia! Ei olisi ikinä uskonut.

Muutenkin kasvihuoneessa alkaa olla syystyöt tehty. Jätin sinne vielä muutamaksi viikoksi amaryllikset, ennen kuin siirrän vinttihuoneeseen odottelemaan lokakuun loppua, jolloin vaihdan niille uudet mullat ja nostan lämpimään aloittelemaan uutta kasvua.

Pihassa kaikki kukkaset alkavat olla syyssateiden runtelemia. Osan oli ensimmäiset pakkasyöt jo palelluttaneet. Niinpä revin pation aidanteesta kaikki ruusupavut ja krassit pois. Siemeniä keräsin runsain mitoin, ettei ole ostoa ensi keväänä. Säästö se on pienikin.

Elämänlanka yritti voittaa minut. Se oli elokuun aikana  villiintynyt ja karannut laittamistani kepeistä viereiseen kultapalloon ja ritarinkannukseen. Vaikka tein jonkinlaisen tukiaidan kultapalloille, etteivät kukkiessaan kaatuisi, kuten joka ikinen vuosi. Kuitenkin kaikki oli nurin kotiin tulleessa. Harmitti! Kuvittelin näkeväni piharakennuksen seinustan kauniina pitkin syksyä. Kuitenkaan maata pitkin lojuvat kukat eivät ole kaunistus. Voimakkaasti kasvava elämänlanka on tähän yhtä syypää, kuin sateetkin.

Eilen päätin ottaa rumilukset kotsalle ja kuskata lehtikompostiin. Se oli iso urakka, joka oli jäädä kesken. Olin joutua itsekin elämänlankaan solmituksi. En edelleenkään ole sen vihaaja, vaan pohdin, miten onnistua saamaan se ja kultapallot yhdessä kauniiksi ja näyttäväksi ryhmäksi.

Samalla tehdessäni pihatöitä tulin ajatelleeksi piharakennuksen oven edessä olevan katajan tuhoamista. Se on sääli, mutta kataja on aikoinaan istutettu väärään paikkaan. Väärään ja väärään, (hyvä sanoa, kun ei ole itse istuttanut!)mutta näissä 22 vuodessa se kasvanut pikku tilliäisestä valtavaksi puuksi, joka peittää taakseen ovenkin. Sen kaatamista on mietitty pitempään ja nyt se taitaa tapahtua. Vaikka kataja on kaunis ja mahtava, ei sille voi antaa mielin määrin tilaa. Sen paikalle jää kyllä suuri aukko ja silmä katsoo sitä pahasti pitkän aikaa.

Taisin tuhota ajatuksissani eilen enemmänkin pihan puita. Olisi kait aika kaataa myös villiomenapuu. Sitä uhattiin jo keväällä, mutta nyt se yllätti tekemällä semmoisen määrän omenoita, ettei vissiin ikinä. Mutta kun ne omenat ei maistu miltään! Niitä on harva se päivä kottikärryllinen puun alla, josta kerään ja kuskaan kauas kompostiin, sillä joissakin on muumiotautia. Keväällä kukkiessaan omppupuu on kaunis ja sen takia se on saanut olla. On se myös oivallinen verho maantielle päin. Lehden ollessa puussa ei ole tarvis vetää muita salusiineja ikkunaan.

Jos tekisin pihatöitä musaa korvilla, en voisi ajatella tuollaisia nirhausajatuksia. Toisaalta jäisi kaikki luonnon omat äänet kuulematta. Västäräkit ääntelevät paljon ja pääskyset taisivat eilen selvittää lähtötunnelmiaan. Semmoinen sirkutus kuului televisioantennilta.

Useita mustarastaita on ilmestynyt pihaan. Liekö meidän ikioma yksi ainoamme tuonut perheensäkin. Päivät pitkät ne touhuavat pihapensaiden alla ja kopsuttavat istuttamani tulppaanin mukulat ylös.  Puutarhan nuorimman omenapuun muutamat omenat ne käyvät nokkimassa suihinsa. Hassua katsella, kun puussa on enää vain karat jäljellä. Kun mustarastas nokkii napansa täyteen omenaa, sille tulee jano ja se menee juomaan, sitten hyppää juomaveteensä kylpeäkseen. Ensimmäisen kerran katselin eilen niiden kylpemistä.

Syksy on ihanaa vuodenaikaa, jos ei joka päivä sataisi. Kaikkihan me toivotaan kauniita ja heleitä syyskuun päiviä. Sateiden aika olisi vasta lokakuulla ja lumi saisi tulla marraskuulla. Eikö?

Sen verran on illat jo pimenneet, että kynttilään on mukava sytyttää valkea. Kohta alkaa neuletyötkin kiinnostaa, Mikä sen kivampaa, kun tuvan uunissa räiskyvä tuli, tuoksukynttilä pöydän kulmalla ja joululahjasukan tekele puikoilla. Väliin täytyy toki blogiakin päivittää.