Elämän kultalankaa

Jos tahdot ystävällisesti jättää jonkin kommentin, niin ole kiltti ja klikkaa itsesi "Vieraskirja tai Blogini" sivulle. Harmittelen itsekin, ettei tälle sivulle voi suoraan jättää kommentteja.

Silmiesi peilistä näen,

miten elämän vesi sisälläsi jäätyy.

Rohkenenko katsoa?

Tuskasi on lohduton  

lähestyvän rajan edessä.

Kipusi  kasvaa.

Rohkenen tuskin  katsoa.

On heinäkuu.

Kylmä kumartuu sinua koskemaan.

Se ottaa kivun.

Ottaa sinutkin kohta.

Minulla on voimia rohkaista sinua.

Minulla on rohkeutta hyväillä kasvojasi.

Minulla on rohkeutta kulkea kanssasi

tämä loppu matka.

Saattaa sinut rajalle

ja kääntyä sitten takaisin.

Havahdun tummiin säveliin.

Ne pudottavat käteni

vapisevina syliin.

Suljen silmäni estäen kyyneleitä,

jotka pyrkivät väkisin luomien alta.

Hän soittaa hyväillen sävelmää,

minun muistojeni melodiaa.

Ohikiitävän hetken hurma valtaa mieleni.

Soita, soittaisit vielä,

älä lopeta.

Kuulen ajatusteni anovan.

Elämäni albumi,

rakas ja raskas.

Jotkut sivut

repaleisia ja sotkuisia.

Välissä siistiä ja sileämpää.

Väritöntä ja värikästä yhtä aikaa.

Siinä blogissa näkyy kyynelten jäljet.

Sydänverellä paikatut sillat uuteen päivään.

Sieltä kuuluu nauru ja riemu.

Käsin kosketeltavana koko elämän kirjo.

Sen ilo ja onni, huoli ja murhe

haalenneina muistikuvina,

joita ei aina toinen toisestaan erota.

Ja  kauniina, valoisina,

jotka kannustavat uuteen huomiseen.

Vuosien, vuosikymmenten muistot

yhdessä eilisen kanssa.

Imperfektiä,

oma historiani,

tähän astinen elämäni,

jonne minulla on mielen mentävä aukko.

.74. haaste 

Valokuvatorstain 74. haasteen inspiroimana

10.01.08

Ei aikaa maksa ajatella.

Se hupenee vääjäämättömästi,

minuutti minuutilta.

Tämä hetki on kallis,

juuri tämä, tässä ja nyt.

Huominen on suuri salaisuus?

Aika kuluu,

se lähenee rajaa.

Paljon se tuo.

Antaa myös paljon.

Pitää koko elämän sisällään.

Elämän monet muistot.

Ne suloiset ja karvaan katkerat.

Niin monen kirjavat.

Rypyt kasvoilla ja

hidastuneet askeleet.

Korkoina saaduista vuosista,

kuten jokainen kyynel ja nauru.

Voima on minussa,

minussa itsessäni.

Niin minä ajattelen.

Se on sisällä, se on sielussani.

Se on minussa kaikkialla.

Jaksan.

Rohkenen.

Tunnen.

Uskon itseeni,

uskon voimani henkiseen kasvuun.

Ja voimani lähde

on luonto,

hyvyys,

rakkaus.

Niistä voimani saan.

 Upposin hetkeksi Valokuvatorstain-kuvani muistoihin.

Vanhempiaan muistellessa tulee haikea olo, joskus kipua muistoista