Runoja ja ajatuksia ystäviltä, kirjoista, netistä, lehdistä, korteista.....

Ajattele!

Jos saisit 86400€ joka päivä!

Kuvittele, että on olemassa pankki, josta siirretään sinun tilillesi joka päivä 86400€. Tili tyhjennetään joka keskiyö huolimatta siitä, oletko rahaa käyttänyt vai et. Mitä tekisit? Luonnollisesti ottaisit kaikki rahat jo aamulla tililtä! Joka ainoalla meistä on sellainen pankki. Sen pankin nimi on AIKA.

Aamuisin annetaan tilillesi 86400 sekuntia. Joka yö tili tyhjennetään. Huolimatta siitä, kuinka tai miten olet niitä sekunteja käyttänyt. Sille tilille ei kerry säästöjä, eikä sitä voi nostaa. Joka päivä pankki avaa sinulle uuden tilin. Öisin se taas tyhjentyy. Vaikka et ole summaasi käyttänyt, menetys on peruuttamaton. Paluuta ei ole. Ei ole mahdollista jättää vähääkään huomiseksi, sinun pitää käyttää annettu summa juuri tänään.

Investoi tarkasti, niin että saisit sen summan edestä mahdollisemman paljon onnea, terveyttä ja menestystä. Aika juoksee, kello raksuttaa! Tee niin hyvin, kuin pystyt jo tänään. Ymmärtääksesi yhden vuoden merkityksen, kysy sitä opiskelijalta, joka lorvi vuoden kouluajastaan. Muistutukseksi yhden kuukauden merkityksestä, kysy äidiltä, jonka lapsi syntyi kuukautta liian aikaisin. Viikosta saat selkeän kuvan, kun haastattelet viikkolehden toimittajaa. Kysy tunnin merkitystä rakastavaisilta, jotka odottavat toistensa kohtaamista. Minuutin merkityksen ymmärrät, kun puhelet ihmisen kanssa, joka myöhästyi junasta. Kuinka pitkä voi olla sekunti, sen tietävät ihmiset, jotka ovat olleet vaikeassa onnettomuudessa. Sadasosa sekuntien kilpailusta saa käsityksen seuratessa  huippu-urheilijoita. Jokaisella sinulle annetulla  hetkellä on  hintansa, erittäinkin vielä niillä hetkillä, jotka saat viettää läheisten kanssa, jotka tahtovat myös aikansa sinun kanssasi jakaa. Pidä mielessä, että aika ei odota ketään. Eilinen on historiaa, huominen on mysteerio, tämä päivä on lahja! Ystävät ovat todellisia harvinaisuuksia: he saavat sinut nauramaan ja rohkaisevat sinua. He kuuntelevat sinua ja innostavat. He  ovat valmiit avaamaan oman sydämensä.

 Mõtlemist!

 Kujutle, et on olemas pank, mis saadab su arvele iga päev 86 400 krooni.

Arve tühjendatakse igal õhtul, hoolimata sellest kas oled raha ära 
kasutanud või mitte. Mida sa teeksid? Loomulikult võtaksid kõik raha juba

hommikul välja! Igal ühel meist on selline pank. Selle panga nimi on AEG.

Igal hommikul saadetakse su arvele 86 400 sekundit. Igal ööl arve 
tühjendatakse. Hoolimata sellest, kuidas ja kas oled neid sekundeid 
kasutanud. Sellele arvele ei saa korjata sääste, ega seda ei või ületada.
Iga päev avab pank su jaoks uue arve. Öösiti see jälle tühjeneb. Kui sa 
ei ole oma summat kasutanud, on kaotus pöördumatu. Tagasiteed ei ole. Ei 
ole võimalik jätta pisut homseks, sa pead kasutama antut just täna.
Investeeri targalt, nii et saaksid selle summa eest võimalikult palju 
õnne, tervist ning edu. Aeg  jookseb, kell tiksub! Tee parim mis sa 
suudad juba  täna! Arusaamaks ühe aasta tähendusest, küsi seda 
üliõpilaselt, kes jorutas aasta kooliajast maha. Mõistmaks ühe kuu 
tähendust, küsi seda emalt, kelle  laps sündis kuu aega varem. Nädalast 
saad selge pildi, kui vestled nädalalehe toimetajaga. Küsi tunni 
tähendust  armastajailt, kes ootavad omavahelist kohtumist. Minuti 
tähtsusest saad aru, kui räägid inimesega, kes jäi rongist maha. Kui pikk
saab olla sekund teavad pajatada inimesed, kes on läbielanud raske 
õnnetuse. Sajandiksekundite mängust saab aimu jälgides tippsportlasi.
Hinda iga hetke, mis sulle on antud, eriti veel neid hetki, mida saad 
veeta koos lähedastega, kes tahavad oma aega just sinuga jagada. Pea 
meeles, et aeg ei oota kedagi. Eilne on ajalugu, homne on müsteerium, 
tänane päev on kingitus! Sõbrad on tõeliselt haruldased: nad panevad sind
naeratama ja julgustavad; nad kuulavad sind ja innustavad; nad on valmis 
avama oma südame!

tulin häntä tapaamaan

hän on niin kovin kaunis vieläkin

kun kääntyy minua katsomaan

tämä yö on minulle viimeinen

kuulen hänen sanovan

olen sairas ja väsynyt ihminen

ja siksi lähteä haluan

sinä tiedät jo jotakin elämästä

jotain tiedän minäkin

kun vain uskallat lakata pelkäämästä

paratiisin saat takaisin

hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään

sanaa jokaista painottaen

hän pitää kättäni tiukasti kädessään

ja sanoo silmiin katsoen

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitä sentään rakastin

itkien kaikkia niitä

joiden ohitse kuljin, joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee

hänen otteensa raukeaa

siinä samassa silmiä häikäisee

ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut

onkin linnuksi edessäin

ja linnun siipeä puhtaan valkoista

minä pidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

minä paikalle yksin jään

hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vielä ja muistelen

hänen viime sanojaan

niitä puoliääneen toistelen

kun hän mennyt on menojaan

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitä sentään rakastin

itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsenikin

mutta jos itseni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

kirj.marja mattlar / runo on myös sävelletty. Levyllä( Trio Niskalaukaus                                     *

Kirjoittajista ei ole tietoa, mutta ajatukset lukemisen arvoisia

                                      *

Joka tuntee toiset, on oppinut.

Joka tuntee itsensä, on viisas.

               *

Joka voittaa toiset, on lihaksiltaan vahva,

joka voittaa itsensä, on voimakas.

               *

Joka on tyytyväinen, on rikas.

Joka rohkenee kestää itsensä, hän kestää.

               *

Vapaana oleminen merkitsee itsensä täydellistä hyväksymistä.

Vapaa ei vertaile itseään muihin.

Hän on kuin lintunen luonnon helmassa vapaa nauttimaan omasta elämästään

                *

Toivotan sinulle lämpimiä sanoja kylmänä iltana,

täysikuuta pimeänä yönä,

rohkeutta pelkojen poistajaksi,

innostusta turhautumisen hetkellä

ja seikkailujen täyttämää matkaa sinne,

minne ikinä oletkin menossa.

Heinari  kirjutanud

Kõige ilusam jõulupuu

Kõige ilusam jõulupuu linna ei tule -
tema koduks on vaikne ja lumine laas.
Õhtu süütab ta okste peal tähtede tule,
inglijuustena lumised vaibad on maas.

Ainult metsloomad kuuske kuldehetes nägid -
täheoksi ja latva, kus helendas kuu.
Jõuluõhtul, kui kullaseks muutusid käbid,
sai tast linnu ja orava kinkidepuu.

Kõige ilusam jõulupuu linna ei tule,
talle võõraks jääb platside kivine pind.
Või kui tuleb, siis võib-olla läbi su une -
läbi unenäo varjab ja soojendab sind.

l

--Suomensin vapaasti Heinarin luvalla

Kaunein joulukuusi ei löydy kaupungista -
sen kotina on tyyni, luminen kaukometsä.
Iltaisin sen oksille syttyvät valot, kuten tähdet ikään,
enkelihiusten lailla peittyy luminen maa.

Metsän eläimet vain näkee sen kuusen kimalluksen,
sen tähtioksat ja latvan, jossa paistaa kuu.
Jouluyönä muuttuu kultaiseksi kävyt,
on kuusi oravan ja lintuin lahjapuu.

Kaunein joulukuusi ei ole kaupungissa,
jää sille vieraaksi sen kivisyys.
Sen ehkä saat, ehkä saat sun uneen,
se uni suojaa sua ja lämmittää myös niin.                            

                                                     *

JOULUMUISTOJA

-Hiskiltä

Onko tallella lapsenmieli,
onko tontut ja joulupuu?
Hehkuuko innosta posket,
onko piparinmuruissa suu?

Yhä kuuletko porojen kellot,
salaa kurkitko porstuaan?
Onnesta tuikkiiko silmät,
pukki poikkeeko matkallaan?

Illoin istutko ikkunan ääreen
talvitaivaalle tähyillen
uskot löytäväs tietäjäin tähden
tähtein joukosta miljardien?

Joulutuoksut tunnetko tuvan,
lämmön sydämen sykkivän?
Lapsuuden muistoille täällä
tänään sytytän kynttilän.                    

                                                  *

HIEKKAAN KIRJOITETTU, KIVEEN KAIVERRETTU

 - Ilmestyi Päivin lähettämänä s-postiini. Säilytin ja panin talteen

Kaksi ystävystä vaelsi autiomaan halki.

Kesken matkaa ystävykset joutuivat sanaharkkaan ja alkoivat riidellä.

Riita johti siihen, että toinen läimäytti toista.

Ystävä, jota toinen oli lyönyt, tuli pahalle mielelle.

Hiljaisena hän kirjoitti hiekkaan:

"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"

Toinenkin oli kovin pahoillaan.

Ystävykset sopivat riidan ja jatkoivat matkaa, kunnes tulivat keitaalle.

Siellä oli lähde ja he päättivät kylpeä.

Läimäyksen aikaisemmin saanut luiskahti kiveltä

ja oli hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti pelastaa hänet.

Pelastuttuaan ja kokemastaan elvyttyään hän kaiversi kiveen:

"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"

Ystävä, joka oli häntä ensin lyönyt ja sitten pelastanut, kysyi:

"Kun löin sinua, kirjoitit siitä hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat kiveen.

Miksi?"

Toinen vastasi:

"Kun joku tekee meille jotain pahaa, se pitäisi kirjoittaa hiekkaan,

jotta anteeksiannon tuulet voivat viedä kirjoituksen mukanaan.

Mutta kun joku tekee meille jotain hyvää, meidän tulisi kaivertaa se kiveen,

jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja unohtaa"...

Opettele kirjoittamaan surusi hiekkaan ja

kaivertamaan onnesi kiveen.

Lähetä tämä kirje niille, joita et koskaan unohda.

Ellet lähetä tätä kenellekään, se voi tarkoittaa,

että sinulla on liian kiire elämässäsi,

jolloin helposti unohdat ystäväsi...

AIKA ON ELÄMISTÄ VARTEN !

”PYYDÄN SINUA - KUUNTELE SITÄ, MITÄ EN SANO”

 -äitini talteen ottama ja minulle antama teksti, joskus 80-luvulla

Älä anna kasvojeni pettää sinua,

sillä minulla on tuhansia naamioita,

eikä mikään niistä ole minä.

Älä anna niiden pettää sinua

-         Luojan tähden, älä anna pettää itseäsi.

Saatan antaa vaikutelman , että olen varma

ja että Luottamus on nimeni

ja kylmyys pelini

ja etten tarvitse ketään.

Mutta älä usko minua.

Kaiken alla piilee todellinen minäni

hämmentyneenä, peloissaan, yksinäisenä.

Juuri sen vuoksi luon itselleni naamion,

jonka taakse voin piiloutua,

suojautuakseni katseilta, jotka tietävät.

Mutta juuri sellainen katse on pelastukseni.

Jos siihen liittyy hyväksymistä

jos siihen liittyy rakkautta,

niin ainoastaan se voi murtaa ympäriltäni

itse rakentamani muurit.

Pelkään, että syvällä sisimmässäni en ole mitään

-         etten ole hyvä

ja että sinä näet sen ja torjut minut.

Ja niin alkaa naamioparaati.

Lörpöttelen innokkaasti kanssasi,

kerron sinulle kaiken – joka itse asiassa  ei ole mitään ,

enkä mitään siitä , mikä merkitsee minulle kaikkea

-         ja joka itkee sisälläni.

Pyydän sinua –

kuuntele tarkasti ja yritä kuulla sitä, mitä en sano:

Haluaisin olla aito ja välitön

ja oma itseni.

Mutta sinun täytyy auttaa minua,

sinun täytyy ojentaa minulle kätesi.

 Joka kerta ollessani ystävällinen

ja hellä ja rohkaiseva,

joka kerta yrittäessäsi ymmärtää minua siksi,

että todella välität minusta,

alkaa sydämeni saada siivet.

Hyvin heikot siivet, mutta kuitenkin siivet.

Vain sinun tunteesi ja sinun ymmärtämyksesi

voi vapauttaa minut

synkästä epävarmuudestani,

yksinäisestä vankilastani.

Se ei tule olemaan sinulle  helppoa,

sillä mitä lähemmäksi minua pääset,

sitä sokeammin saatan lyödä takaisin.

Mutta olen kuullut, että rakkaus on voimakkaampi

vahvoja muureja

ja siihen perustuu toivoni,

minun ainoa toivoni.

Pyydän sinua: yritä murtaa muurit voimakkain käsin,

mutta varovin käsin,

sillä lapsi minussa on hyvin herkkä.

Ihmettelet ehkä, kuka minä olen?

Tunnet minut hyvin - olen jokainen mies, jonka kohtaat,

olen jokainen tapaamasi nainen.

- ja olen myös sinussa itsessäsi.

                                          *

Oma risti (koormat, muret)on kõige kergem kanda. Kord oli Jumala juurde tulnud inimene oma ristiga ja kurtnud, et see väga suur ja raske on, et äkki leiaks Jumal talle kergema ja väiksema. Jumal näitas suurt ruumi, kus igas suuruses ja raskuses riste oli väga palju ning lubas tal otsida endale uus rist. Inimene proovis ühte, teist ja kolmandat, kõik nad olid hoopis raskemad. Nii ta kõndis seal edasi-tagasi ühe risti juurest teise juurde, kuid ei leidnud kuidagi sobivat. Olles teinud ruumile juba ringi peale, märkas ta äkki seina ääres üht üsna silmapaistmatut ja väikest risti. Proovis seda õlale ja tundis äkki kui kerge ja mugav oli seda kanda. Nii ta läkski Jumala juurde tagasi ja ütles, et leidis endale sobiva. Jumal aga ütles talle: see on sinu oma vana rist, eks oma risti ole ikka kõige kergem kanda...

-Linda on lähetanud  teksti minule

Oma ma kuormamme

Meidän jokaisen oma kuorma, risti, murhe, on itse kullekin  kaikkein sopivin kantaa.

Kerran tuli ihminen Jumalan luo ristinsä ja murheensa kanssa valittamaan, että hänen kuormansa on niin raskas, löytäisikö Jumala hänelle kevyemmän ja pienemmän.

Jumala näytti hänelle suurta tilaa, jossa oli tosi paljon kaiken kokoisia ja eri painoisia ristejä. Hän myös lupasi, että ihminen saa etsiä itselleen uuden  ristin.

Ihminen kokeili yhtä ja toista ja kolmatta, ne kaikki olivat raskaampia. Hän kulki edes takaisin yhden ristin luota toisen luokse, kuitenkaan ei löytynyt sopivaa. Ollessaan kiertänyt huoneen ympäriinsä, hän huomasi äkkiä seinän vieressä yhden jokseenkin huomaamattoman ja pienen ristin. Hän kokeili sitä olalleen ja tunsi äkkiä, kuinka kevyt ja mukava se oli kantaa. Niinpä hän lähti Jumalan luo takaisin ja sanoi, että löysi itselleen sopivan. Mutta Jumala sanoi hänelle: Se on sinun oma vanha ristisi, eikö oma risti sittenkin ole kaikkein kevyin kantaa….

 - Linda on lähettänyt tämän tekstin minulle. Suomensin sen parhaani mukaan.

                                             *

Ainolle me tänään tässä ladotaan tää räppi,

aattele nyt, miten tämä tulikaan nii äkkii.

Maanantaina vetää saat sä korville vain täkkii,

ei tarvitse sun tiirailla tääl yhen yhtä mäccii.

Oli vuosi kuuskytkolme, Hartolassa Voima,

satasella Salon Ainon pinkaisu niin oiva.

Aika oli nolla sekä kolmetoista sekkaa,

ei vieläkään oo Hartolassa tehty moista enkkaa!

Vauhtia oot senkin jälkeen pitänyt sä yllä.

Muistamme sun fillaroinnin Kempeleeseen kyllä.

Tuntureilla skimbaillut oot kumparetta musta

ja pollen kanssa vaeltanut polut pitkin Pustaa.

Alkuun sinä väitit, olit hoitaja niin kaino,

sitten susta kuoriutui tuo anarkisti-Aino.

Poltilaita puolustit, niit oli aika tukko,

mut ikkunasta lännähti vain turvakaaren lukko.

Netti-visaa löysit monta, kisavietti iski.

Kynällä tai kameral, siin ei oo mittää riskii.

Kuvat oli kauniita ja palkintoja saitkin

ja tarinasta Madonnan me iloittiinkin kaikki.

Jos täällä rupee stetsonit ja rivitanssi tökkiin,

voit Hessun kanssa karata sä Pudasjärven mökkiiin.

Siellä rauhan rantamailla sylimikron viärel,

voit tarinoita rustata vaik välil Viron kiälel.

Muistelmia suunnittelet tuleville polvil.

Käden taitoo jalostat, kun puuta muokkaat sorvil.

Juhan sekä Sampun kanssa iskee mummotauti,

se on hyvänlaatuista, siis ajasta nyt nauti.

Pallo tää on mahdottoman kiinnostava paikka,

on tutkimatta Turkki, Viro, Unkarikin vaikka.

Sulla jos on menossa ties minkälainen reili,

niin pistä meille välillä ain maailmalta meili!

-läksiäslahjaräppi jättäessäni työelämän, räppäillyt Riitta